Polaroid Photo

Pictures from Muutoksen tuuli

Muutoksen tuuli

tavallisen naisen tavallista elämää

ke
23
kesä '10

Kuinka käy ystävyyden

Tässä lähiaikoina olen pohtinut ystävyyttä, jälleen kerran. Esikoiseni kun on saanut täältä itselleen varsin tärkeän ystävän, hän on tulossa meille tänään yökyläilemään. Lapset menevät eri kouluihin ja näillä näkymin sitä välimatkaakin kertyy 300km. Ehkä me koitamme pitää tätä yllä kirjeenvaihdolla sekä kesäisillä tapaamisilla puolin ja toisin.  Mutta kyllä laittaa omallekin kohdalle mietityttämään. Minulle tää tänne kasa äärettömän rakkaita ihmisiä. Miten pidän heihin yhteyttä, kuinka usein heitä nään, miten, milloin. Säilyykö se side vaikka välimatkaa tuleekin. Tiedän, muutaman kanssa säilyy, sillä nytkään emme nää usein ja asia jatkuu siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Meillähän on myös tulevaisuudessa aina ovet auki yövierailuja varten. Mutta silti, tämä asiaa mietityttää niin kovasti. Sitten taas aikoinaan taaksejääneitä ystäviä saan lähemmäs, jopa niin että voin päiväseltään mennä heitä tervehtimään. Varsinkin kun eräs heistä on jäämässä pian äitiyslomalle :)

Onko tämä kaikki kuitenkin vain pelkoa siitä, että olen aikoinaan muuttaessani pois lapsuudenkodistani menettänyt suurimman osan ”ystävistäni”, sillä he eivät voineet ymmärtää ratkaisuani. Se on kuitenkin tehnyt minut onnelliseksi yli yhdeksän vuoden ajan, luoden kanssani meidän perheen, lapset ja kodin. Olen matkani varrelta saanut ystäviä niin pääkaupungista, kuin pohjoisestakin, kaikki aikuisiällä. Onko se ystävyys kuitenkin pysyvämpää ja rakkaampaa, kuin nuoruusiän ystävyys. Tällä kokemuksella voinen sanoa, että kyllä. Se on juuri sitä. Se on pysyvämpää, se on jollain tasolla huolettomampaa, ilmavampaa ja ehkä juuri siksi rakkaampaa. Voin kuitenkin kyynel silmäkulmassani todeta, että jään kaipaimaan Pohjanmaalta paljon ihmisiä ja jokainen heistä on omalla tavallaan muovannut minua ihmiseksi joka nyt olen.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kuinka käy ystävyyden

Comments are closed.