Polaroid Photo

Pictures from Muutoksen tuuli

Muutoksen tuuli

tavallisen naisen tavallista elämää

su
29
touko '11

kävelen

eilinen iltakävely oli muutakin kuin kävely. Se oli kävely muistoihin. Tunteisiin.

Sain tehdä sen parhaimmista ystävistäni kanssa, Pepin. Karvainen kamuni, joka ei koskaan petä. Aina heiluttaa häntää ja on iloinen minut nähdessään. Läksimme kävelemään illalla. Kylä oli hiljainen, ei yhtään autoa tullut vastaan, eikä ajanut ohitsemme. Saimme olla kahdestaan. Katsoin kun kaverini haisteli maata, veti kaiken uuden tuoksun itseensä. Minä katselin ympärilleni. Tunsin vastaleikatun nurmen tuoksun, tuomen kukkien tuoksun. Tunsin vehreän luonnon tuoksun. Olihan juuri päivällä satanut. Tulimme alas rantatielle. Näin metsämansikoiden kukintojen, näin ladon johon kerran unohdin sateenvarjoni, näin pello jossa joskus lapsuudessa olin hypännyt kaverini suokilla esteitä, näin järven. Tunsin sen tuoksun, tuulihan juuri sopivasti selältä rantaan jossa kävelin. Tuon tuksun kautta muistin ne hetket veneen kokassa jolloin aallot löivät venettä vasten ja vesi pärskyi auringossa kimmeltäessä. Muistin ne hetket kun järvi oli tyyni, kun menimme perheenä saareen, olimme isäni kanssa aarrejahdissa, tai muuten vaan ahvenheinällä pyytämässä päivällistä. Muistin ne hetket kun istuin laiturin nokassa katsomassa elokuun kuunsiltaa, kun istuin siinä katsomassa syysmyrskyä, vaahtopäitä.

Iltakävelyni oli paljon enemmän kuin kävely, se oli silta muistoihin ja syy siihen miksi tämä kylä on kotini.

Kommentit pois päältä artikkelissa kävelen

Comments are closed.