Polaroid Photo

Pictures from Muutoksen tuuli

Muutoksen tuuli

tavallisen naisen tavallista elämää

la
18
kesä '11

ystävyydestä

Taas aiheena ystävyys. Mutta mielestäni se on hyvä aihe, josta riittää kirjoitettavaa ja pohdittavaa.

Sain muutama viikko takaperin vieraakseni ihania ystäviä. Ystäviä, jotka ovat kulkeneet rinnallani, nähneet kasvuni. Matkalla aikuisuuteen siitä on tullut ystävyyttä. Puhuimme heidän kanssaan ystävyydestä, siitä miten tietyt ihmiset kulkevat samaa matkaa läpi elämän, säilyen ystävinä. Mutta kuinka silti elämässä tulee ystävyyttä ja menee ystävyyttä, se on kuin eräänlaista aaltoliikettä. Saamme kohdata ihmisiä uudelleen, vaikka emme joka päivä olisikaan tekemisissä, voisimme luottaa siihen että ystävyys jatkuu siitä mihin se on jäänyt. On ystäviä, jotka kadotamme, mutta saamme löytää heidät uudestaan. On myös ystäviä jotka kadotamme eikä elämämme enää koskaan kohtaa.

Elämän onnea ja epäonnea.

Olen saanut itse kadottaa ja löytää taas, haluanko kadottaa uudelleen. En halua. Toivon todella että saamme vasta kulkea samaan suuntaan ystävyydessä, vaikka elämä kulkeekin erisuuntiin, niin jokin nuora yhdistäisi, eikä elämän tuulet saisi katoamaan.

Kun pohtii tälläisiä, kokee itsensä jotenkin vanhaksi. Kaikki oli ennen paremmin ja toisin. Ystävyys oli helpompaa, nähtiin kun sopi, ei ollut töitä, ei lapsia, ei velvollisuuksia. Kaikki toki kuuluu aikuisuuteen, mutta silti toivoisin voivani joskus antaa mennä vain, ystävyyden nimissä. Jos saisin päättää viettäisin päivän tuulisen meren rannalla, piknikillä hyvien ystävieni kanssa. Ilman huolta huomisesta, ilman velvollisuuksia, ilman vastuita.

Yksi päivä, voisi olla koko elämä.

Kommentit pois päältä artikkelissa ystävyydestä

Comments are closed.