Polaroid Photo

Pictures from Muutoksen tuuli

Muutoksen tuuli

tavallisen naisen tavallista elämää

la
4
elo '12

Pyöritän pyöritän

Monta kertaa avaan blogin kirjoittaakseni. Yhtä montaa kertaa sen olen sulkenut, kun en tiedä mitä kirjoittaisin, tai paremminkin, mistä alottaisin.

Saimme 27.7 Nyyskän ollessa 6 viikkoa, diagnoosin. Meillä on sydänsairaus suvussamme. Jommalla kummalla puolella, pieni poikamme jäi suvun nuorimpana jäsenenä kiinni ja nyt sitten sukupolvi kerrallaa lähdetään tutkimaan. LQT1 on diagnoosimme. Helppo hoitoinen, sydämen sähköhäiriö. Huippu-urheilijaa, lentäjää, ammatti kuljettajaa emme nuorukaisestamme saa, mutta silti olemme äärimmäisen kiitollisia, että saimme hänet. Viikonloppu meni itkiessä. Murruin täysin. Kuinka monta lastani sairastaa, kuinka me mieheni kanssa. Kumpiko kantaa sairautta, entä muu suku. Kuinka monta jäsentä joutuu testeihin, kenellä kaikilla se kulkee. Ehdimmekö ajoissa, ettei kukaan menehdy. Hätä monen puolesta, meillä itsellämme kun on tietoa, alkushokista selvitty ja pienimmäisellä lääkitys, yhdellä lapsella epäilys EKG tuloksen perusteella. Pienen pieni poikamme. Kuinka moni tulee syyttämään meitä, olemmeko me pahan alku ja juuri, olisiko ihmiset ennemmin tiedottomia sairaudesta, kuin lääkitsisivät lapsiaan, itseään…

Itselläni on kysymyksiä paljon mielessä lääkärille, lähinnä koskien lapsien liikkumista jatkossa, mikäli se muiltakin lapsilta löytyy. Tytöt olisivat tosin helpottuneita, mikäli ei tarvitsisi hiihtokilpailuihin koskaan osallistua ;D Tästä saisivat pätevän syyn jäädä aina kannustusjoukkoihin. Miehen kanssa koitamme sinnitellä, emme juuri puhu siitä mikä mielessä pyörii, kai se sattuu liikaa. Minuun ainakin. Joskus pelkään tuleeko tästä kiila välillemme, vaiettu salaisuus. Aika kai paljastaa mitä tästä kaikesta seuraa.

Itse olen väsynyt, todella väsynyt. Lääkitsen poikaa kolmesti päivässä klo 05, 13 ja 21. Eniten ottaa voimille nousta aamuyöllä. Aamulla uni ei kuitenkaan ole sama asia ja kun poika nukahtaa noin 21.30-22.30 niin haluaa sitä omaa aikaa, vaikka tietää että jo 5-7h kuluttua on oltava valmiina antamaan lääke ja valveutuu niin ettei uni tule kuin aamu 7 jälkeen. Syksy ja koulun alku tuo eteensä sen että mä joudun heräämään isompien takia 07, jotta aaminen tulee katsottua, ja pienin tyttäristä saatettua eskariin. Ehkä mä sitten nukun Nyyskän kanssa tuon välin kun lapset on koulussa.. Noh aika näyttää senkin, mutta helpolla mä en tule pääsemään.  Joku voi miettiä miksi minä lääkitsen, niin minun takanani on maito johon lääke sotketaan, joten joutuisin joka tapauksessa nousemaan ylös, niin sama se on antaa toisen nukkua ja hoitaa itse koko ruljanssi. Joskus mä ehkä väsyn liikaa, mutta se on sitten joskus. Puolivaloilla jaksaa aika pitkään ja sen kyllä huomaa jo nyt, valitettavasti muu elämä kärsii ja pahoin. Valintoja kaikki tyyni, itse kullakin.

Valitusvirsi tai ei. Paljon olisi enemmänkin mielenpäällä, mutta en saa niitä fiksusti sanoiksi, joten parempi antaa silloin olla ja todeta olevansa yksin pään sisällä pyörivien ajatuksiensa kanssa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöritän pyöritän

Comments are closed.