Polaroid Photo

Pictures from Muutoksen tuuli

Muutoksen tuuli

tavallisen naisen tavallista elämää

su
1
marras '09

Juhlittiin

Eilen talo täyttyi heti aamusta saakka äänellä, hyörinällä, imuri surrasi ja minä pohdin pääni puhki. Minun huoleni tosin alkoi jo perjatai-iltana kun lapset olivat painaneet väsyneet päänsä tyynyihin. Aloin nimittäin leipoa kakkua. Ohjeet oli hyvät ja selkeät, mutta uskoi epäonnistuvani niin kuin aina ennenkin. Uunin edessä istui ja vahtasin kelloa, pomppasin vähän väliä katsomaan kellosta, onko se 30min mennyt. Valjastin uuniinkin rasvapellit paikoilleen ja toivoin. ”tule hyvä kakku, älä tule paha kakku” soi päässäni koko ajan. Kurkkaus uuniin ja kello näytti oikeaa, kakkupohja pois uunista ja 15min jäähtymään, ennen mahdollista katastrofia. Hihkuin kuitenkin tässä vaiheessa onnesta, kakkupohjani ei lösähtänyt, vaan se pysyi kuosissaan. Kostutus olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta kelpasi. Täyte ja kreemi onnistui sekä mielestäni marsipaanipäällyste. Elämäni ensimmäinen oikea täytekakku, jossa lähes kaikki onnistui täydellisesti. Paras onnistuminen kuitenkin oli se, että kakkua hävisi yli puolet, niin että vain päiväkahville jäi yksi siivu per naama. Niin ja esikoisemme, joka muuten inhoaa kermakakkuja ja täytekakkuja ylipäänsä, päätti tuhota minun tekemää kakkua kaksi palaa eilen ja odottaa päiväkahvi aikaa jotta saisi vielä palasen. Talo täyttyi eilen muutenkin rakkaista, kiitos kaikille heille, oli ihana nähdä. Voi kun voisi asua lähempänä, niin voisi nähdä useammin kaikkia joilla on tässä elämässä merkitystä.

Meiltä siis löytyy eilisten juhlien jälkeen kolme ihanaa leikki-ikäistä. Ei yhtään taaperoa enää, ei vauvaa, ei ihan vielä koulu-ikäistä. Vaan kaikki ihania leikki-ikäisiä. Kuinka voikaan äidin sydäntä lämmittää tämän talon huokuva rakkaus. Sydän pakahtuu iltaisin kun hiivin katsomaan nukkuvia lapsiani heidän huoneeseen, tuhina kuuluu vain ja kaikki he ovat niin kauniita. Jokainen niin hiomaton timantti, niin kiiltäviä sekä kauniita.

Kuva 345”keiju syntyy naurusta, vauvan ensi naurusta, josta se lentää pölynä kauan mikä-mikä-maan salaisimpaan kolkkaan, keskustaan, josta löytyy suuri puu, jonka ympärille levittäytyy keijupoukama.”

Kommentit pois päältä artikkelissa Juhlittiin

Comments are closed.