Polaroid Photo

Pictures from Muutoksen tuuli

Muutoksen tuuli

tavallisen naisen tavallista elämää

su
7
helmi '10

Ostin ruusuja

Ostin ruusuja, miehelleni. Ostin yhden kiitoksena siitä, että hän on kallioni kun tarvitsen turvaa. Aurinkoni, kun on murtunut. Kesäni, kun minulla on vielä talvi. Talveni, kun kaipaan lunta. Järveni, kun ikävöin sitä. Kiitokseksi siitä, että hän on muovannut minut kuin aalto kiven näiden yhdeksän vuoden aikana. Ja muovaa minua hioen vielä tästäkin eteenpäin. Toisen ostin rakkaudesta. Osoittaakseni että olen edelleen häneen rakastunut. Muistan kun hän tuli ovellemme, juoksin vastaan lumeen ja pyysin nipistämään. Enhän muuten voinut tietää sen hetken olevan totta.

Olen kiitollinen siitä, että rakkautemme, taistelutahtomme ja tulisuutemme ovat jaksaneet kantaa meitä yhdessä jokaisen kokemamme päivän ylitse yhdessä. Olemme saaneet näiden vuosien aikana rakentaa kodin, perheen ja turvapaikan toinen toisellemme. Olemme yhdessä saaneet kokea syntymän riemun ja menetyksen tuskan, silti pysyen yhdessä. Saamme tässä ja nyt, yhdessä kädestä toisiamme kiinni pidellen katsoa kohti huomista ja ottaa arjesta kiinni sen minkä saamme. Uskoa elämän kantovoimaan ja astella polkuamme yhdessä eteenpäin, ottaen myrskyn myrskynä ja tyvän tyvenä. Elämähän ei ole ruusuilla tanssimista, vaan niitä piikkejäkin tarvitaan. Mutta kun pohjalla on tietoisuus siitä, ettei toinen lähde rinnalta, vaikka välillä väistäisikin, sitä jaksaa eteenpäin tänäänkin. On mahtavaa sanoa olevansa rakastunut. Olen saanut rakastaa jo pitkään, saan näyttää, sanoa rakkauteni. Rakastan sinua tänäänkin. Aamulla sain taas avata silmäni ja todeta olevani rakastunut uudelleen ja uudelleen. Sama tuttu hymy on vastassa kun kohtamme ja myhäilen rakastuneen hymyä silmilläni.

Kommentit pois päältä artikkelissa Ostin ruusuja

Comments are closed.